Tarinankerronta visuaalisessa viestinnässä (miksi me oikeasti kerromme tarinoita?)

 
Tarinoiden kertominen on merkittävä väline visuaalisen strategian tai sosiaalisen median sisältöstrategian laadinnassa. Hyvin kerrottu tarina, joka pohjautuu brändisi arvoihin on todella vaikuttava ja voimakas väline, jolla voit koukuttaa kohdeyleisösi. Lue vinkkini blogistani: www.petraveikkolaphotography.com #brändikuvaus #tarinallistaminen #tarinat #valokuvaaja #helsinki
 

Miksi kerromme tarinoita?


Luin alkukeväästä mainion teoksen tarinallistamisesta. Kirja oli pitkään ollut jo yöpöytäni laatikossa, mutta jostain syystä olin “jemmannut” sen lukemista pitkääni. Tarinallistaminen ja ylipäätään tarinan kertominen ovat aina kiehtoneet minua. Suosittelen kirjaa kaikille, joita tarinallistaminen aiheena kiinnostaa.

Tarinoiden kertominen on merkittävä väline visuaalisen strategian ja sosiaalisen median sisältöstrategian laadinnassa. Hyvin kerrottu tarina, joka pohjautuu brändisi arvoihin on todella vaikuttava ja voimakas tapa viestiä. Voit koukuttaa sillä kohdeyleisösi.

Tarinankerrontaan liittyen olen miettinyt omaa lapsuuttani. Olen tarkastellut miten sen aikaiset leikit ja valinnat ovat vaikuttaneet siihen, mitä olen myöhemmin elämässäni tehnyt.

Olen aina ollut kova lukemaan ja kirjoittamaankin, aina siihen saakka kunnes oikeustieteellinen “tappoi” kirjallisen luovuuteni vähäksi aikaa.

Leikin pienenä kirjastoa niin, että tein omien kirjojeni taakse “lainauslappuja”. Ne teistä, ketkä ovat tarpeeksi vanhoja muistavat vielä sen ajan, kun kirjastossa jokaisen lainattavan kirjan takana oli kortti, johon merkittiin lainaajan kirjastokortin numero. Näin manuaalisessa kortistossa säilytettiin tietoja siitä kenellä mikäkin kirja on lainassa. Kuulostaako tutulta?

Nykypäivänä kyseinen meininki kuulostaa todella vanhalta ja epäkäytännölliseltä. No, mutta tein siis omiin kirjoihini niitä kortteja ja leimailin niitä ahkeraan. Puhuin myös hiljaa itsekseni ollen vuorotellen sekä lainaaja että kirjastonhoitaja. Tuttua juttua varmaan monelle, joka on joutunut tai saanut itsekseen lapsena leikkiä. Kehitin tuolloin jo tarinoita mitä leikissä tapahtui ja kuka sanoi mitä ja kenelle.

 
 

Samaan aikaan ahmin myös kirjoja...siis todella luin p-a-l-j-o-n. Siirryin vaivihkaa lasten osastolta nuorten osaston kirjojen pariin, vaikka ikäni puolesta minun olisi vielä pitänyt lukea niitä lastenosaston kirjoja. Tarinat olivat vain niin kiehtovia ja olin lukenut siinä vaiheessa jo lähes kaikki lastenosaston kirjat.

 

Entä muistatteko vielä ystäväkirjat?

Ne, joita täytettiin ala-asteella. Kirjassa oli aina kysymys siitä, miksi haluaa tulla isona. Oman muistini mukaan vastasin niihin aluksi, että opettaja. Myöhemmin vastaukseni ystäväkirjassa muuttui toimittajaksi tai psykologiksi.

Samalla tavalla on vastannut nyt 6-vuotias tyttöni, kun häneltä on toiveammattia kysytty. Hän haluaisi olla eskarin tai ekaluokan opettaja.

Tajuan oikeastaan vasta nyt, että opettaminen on kulkenut mukanani koko työurani riippumatta siitä missä olen ollut töissä tai mitä tehnyt. Se on ilmeisestikin jotenkin sisäsyntyistä, että haluan jakaa toisille sitä tietoa ja osaamista, mitä itselläni on ja mitä olen oppinut. 

Miksi oikeasti kerromme tarinoita? Lue blogista: www.petraveikkolaphotography.com #petraveikkola #tarinat #visuaalisettarinat #bränditarina

Aiempaan toimittajan ammattitoiveeseeni taas liittyi voimakkaasti rakkaus kirjoittamiseen ja sanoihin ja tarinoihin.

Olen käynyt jopa Aamulehden nuorille järjestämän toimittajakoulun (vai mikä sen nimi mahtoi aikoinaan olla). Muistaakseni siitä sai ihan “todistuksenkin”. Olin siis todella matkalla toimittajaksi. 

Myöhemmin toimittajan haaveet vaihtuivat kuitenkin oikeustieteellisen opintoihin, koska tunsin jonkinlaista paloa muuttaa yhteiskuntaa oikeudenmukaisempaan suuntaan. Oi, en tajunnut silloin vielä, että oikeustieteellinen ei ollut siihen oikea ratkaisu. Oikeustieteellisen avulla sain kuitenkin erinomaisen pohjakoulutuksen (sivistyksen), haastavia töitä ja työpaikkoja. Juuri sitä, mitä sillä hetkellä halusinkin. Tarinankerrontaa en kyllä juristin ammatissa kovinkaan päässyt käyttämään.

Kun mietin kaikkea edellä olevaa, liittyy kaikkiin vaiheisiin voimakkaasti myös tarinankerronta (paitsi juristin ammattiin). Loin itselleni maailmoja, kuvittelin mielessäni dialogeja kirjaston asiakkaan ja kirjastonhoitajan välillä. Mietin millaisia juttuja kirjoittaisin lehtiin ja miten pystyisin vaikuttamaan yhteiskuntaamme tarinoiden ja kertomusten avulla.

Kun maailmaa ja omaa elämää katsoo vähän vielä tarkemmin ja lähempää niin huomaa, että niitä pieniä tarinoita on arkipäivät ja juhlat täynnä.


Miksi sitten oikeasti kerromme niitä tarinoita?


Haluamme ymmärtää tätä maailmaa paremmin ja jakaa ymmärrystämme myös muille. Haluamme, että muut samaistuisivat tarinoihimme.

Tarinathan voivat olla niin kirjoitettuja kuin kuvallisiakin tarinoita. 

Visuaalinen tarinankerronta on se, mikä itseäni kiinnostaa eniten. Kuvilla pystyn luomaan jostakin tarinasta todellisen, jännittävän, kiinnostavan ja intensiivisen.

Ihmiset haluavat samaistua tarinoihin, olla osa niitä ja nähdä itsensä jopa tarinan roolihenkilönä. Samaistuminen ja ryhmään kuuluminen ovat olennainen osa tarinan kertomista ja myös sillä tavoiteltavaa lopputulosta.

Tarina vastaa kysymykseen miksi joku asia on niin kuin se on. Tarinat herättävät tunteita ja lisäävät myös luotettavuutta hyvin kerrottuna. 

Kuvatessani yritykselle tai henkilölle brändikuvia mietimme aina asiakkaan kanssa yhdessä sitä visuaalista tarinaa, mikä brändikuvilla halutaan kertoa.

Visuaalisessa bränditarinassa kerrotaan kuvin se, mitä brändi haluaa itsestään näyttää ja minkälaisen viestin välittää. Visuaalinen tarina on yleensä brändin ydinsanoma, joka puetaan kuvalliseen muotoon.

Kuvilla kerrottavan visuaalisen tarinan tulee olla brändin arvojen mukainen. Sen tulee kertoa autenttisesti brändin tarinaa. Lue lisää blogista: www.petraveikkolaphotography.com/blog #petraveikkola #bränditarina #branding #valokuvaaja #helsinki

Joskus asiakas voi kokea, ettei hänellä tai yrityksellä ole mitään erityistä bränditarinaa, mutta se ei ole totta. Olen sitä mieltä, että jokaisella meillä on tarina. Joidenkin tarinan esiin saamiseen voi mennä hieman enemmän aikaa ja vaativa enemmän miettimistä, mutta olen varma, että jokaisella on tarina.

Kuvilla kerrottavan visuaalisen tarinan tulee mielestäni olla brändin arvojen mukainen. Sen tulee kertoa autenttisesti brändin tarinaa. Tarinassa voi olla mukana fiktiivisiä elementtejä luomassa draaman kaarta, mutta hyvä bränditarina kumpuaa aina kuitenkin faktoista ja tosiasioista, jotka voidaan yhdistää yritykseen/brändiin.

Mikään “päälle liimattu” bränditarina ei ole todellinen, aito eikä yleisö samaistu siihen. Ihmiset osaavat hyvin bongata epäaitoja viestejä, joilla yritetään manipuloida yleisöä.

Ihmiset rakastavat toisten ihmisten tarinoita, joten sinunkin kannattaa olla inhimillinen omassa visuaalisessa bränditarinassasi. Inhimillisyys ja säröt resonoivat yleensä paremmin kuin täydellisyys ja perfektionismi.

Bänditarina saa aikaan tunteita ja samaistumista, halua olla osana brändin tarinaa. Ja mitä kiinnostavampi tarina, sitä kiinnostavampi yleensä yritys tai brändi on.

Varaa oma brändikuvauksesi jo tänään ja tehdään yhdessä yrityksellesi kiinnostava visuaalinen bränditarina!


 
Tarinankerronnan tärkeys blogipostaus Petra Veikkolalta. www.petraveikkolaphotography.com #tarinankerronta #brändikuvaus #valokuvaaja
Ihmiset rakastavat toisten ihmisten tarinoita, joten sinunkin kannattaa olla inhimillinen omassa visuaalisessa bränditarinassasi. Inhimillisyys ja säröt resonoivat yleensä paremmin kuin täydellisyys ja perfektionismi. Lue blogista lisää: www.petraveikkolaphotography.com #petraveikkola #valokuvaaja #brändikuvaus #tarinat